Suomen datakeskusbuumi ja sähköverkon jono

Maaliskuun lopussa 2026 Nebius kertoi rakentavansa Lappeenrantaan 310 megawatin tekoälytehtaan. Investoinnin arvoksi ilmoitettiin yli kymmenen miljardia dollaria, ja se olisi valmistuessaan Euroopan suurimpia. Kapasiteetti tulee käyttöön vaiheittain vuodesta 2027 alkaen.

Uutinen kuulostaa yksittäiseltä. Se ei ole. Suomessa on menossa rakennusvaihe, jonka mittakaavaa on vaikea hahmottaa lehtijutuista, koska niissä esiintyy kolmenlaisia lukuja, jotka tarkoittavat aivan eri asioita.

Kolme lukua, jotka menevät sekaisin

Kyselyt. Fingrid, joka vastaa Suomen kantaverkosta eli sähkönsiirron runkoverkosta, on saanut siihen liittymistä koskevia tiedusteluja datakeskuksille yli 50 000 megawatin edestä. Se on moninkertaisesti koko Suomen nykyinen huipputeho. Kysely ei maksa mitään eikä sido mihinkään, ja sama hanke voi kysellä useasta paikasta.

Liittymissopimukset. Kesäkuun 2026 loppuun mennessä liittymissopimuksen tehneiden datakeskushankkeiden suunniteltu lopullinen kokonaislaajuus oli hanketoimijoiden omien ilmoitusten mukaan yli kolme gigawattia. Sopimus on jo sitoumus ja maksaa. Fingrid solmi vuoden aikana noin 50 uutta liittymissopimusta, joista noin kolmannes koski datakeskuksia.

Rakennettu kapasiteetti. Tämä on pienin luku ja ainoa, joka kuluttaa sähköä.

Fingridin kantaverkon suunnittelusta vastaava johtaja Jussi Jyrinsalo on arvioinut Ylelle, että kyselyistä toteutuu noin kymmenesosa, eli suuruusluokkaa viisi gigawattia. Sekin on paljon: Suomen sähkönkulutuksen huippu on nykyisin noin 15 gigawattia.

Kun luet uutista, jossa mainitaan kymmeniä gigawatteja, kysy ensin kummasta luvusta on kyse. Ero kyselyn ja sopimuksen välillä on suunnilleen sama kuin asuntonäytössä käymisen ja kauppakirjan välillä.

Mikä on oikeasti pullonkaula

Ei sähkön riittävyys, vaan aika ja verkkoliityntä.

Datakeskus rakennetaan noin 18–36 kuukaudessa. Uuden suurjännitelinjan tai muuntoaseman rakentaminen kestää vuosia, koska siihen kuuluvat suunnittelu, luvitus, lunastukset ja valitusajat. Investointihalu ylittää siis sen tahdin, jolla laitoksia ehditään liittää verkkoon.

Tästä seuraa kaksi asiaa, jotka näkyvät jo nyt. Liittymispaikkojen sijainti alkaa ratkaista enemmän kuin tontin hinta, ja hankkeet siirtyvät sinne, missä verkkoa on. Yle on uutisoinut, ettei Etelä-Suomen verkko kestä kaikkia suunniteltuja hankkeita ja että Fingrid on joutunut rajoittamaan suurten kuluttajien liittämistä. Sähköä on, mutta väärissä paikoissa.

Toiseksi jonossa oleminen on itsessään kilpailutekijä. Se, joka teki liittymissopimuksen pari vuotta sitten, rakentaa nyt, ja se, joka kyselee tänään, ei rakenna samaan paikkaan tällä vuosikymmenellä.

Suomen sähkönkulutus oli alkuvuonna 2026 yhteensä 46,1 terawattituntia, mikä on 6,3 prosenttia edellisvuotta enemmän. Kasvua selittävät erityisesti datakeskus- ja sähkökattilahankkeet.

Miksi Suomi

Syyt ovat proosallisia eivätkä liity tekoälyyn mitenkään.

• Viileä ilmasto pienentää jäähdytyksen osuutta, joka on konesalin toiseksi suurin sähkönkuluttaja.
• Vähäpäästöinen ja verrattain vakaa tuotanto, jossa ydinvoima, vesivoima ja tuulivoima kattavat suuren osan.
• Tilaa ja teollisuustontteja, joissa on jo raskaan teollisuuden jäljiltä sähköinfrastruktuuria.
• Vakaa oikeusjärjestelmä, mikä on kymmenen vuoden investoinnissa iso asia.

Tuulivoiman osuuden kasvu tuo mukanaan myös vastakkaisen ilmiön: tuotanto vaihtelee, kun taas konesali kuluttaa tasaisesti vuorokauden ympäri. Suuri tasainen kuluttaja on sähköjärjestelmälle sekä ongelma että ratkaisu. Se vaatii säävarmaa tuotantoa, mutta se myös tuo verkkoon kuormaa, joka tekee tuotantoinvestoinneista kannattavia.

Mitä alue oikeasti saa

Tämä on se kohta, jossa toiveet ja todellisuus eroavat eniten.

Työpaikat. Rakennusvaihe työllistää selvästi enemmän kuin käyttövaihe, ja ero on suuri eikä pieni. Konesali on pitkälle automatisoitu rakennus, ei tehdas. Tämä ei ole moite vaan tosiasia, joka kannattaa tietää ennen kuin hankkeen työllisyyslupauksia lasketaan yhteen. Tarkat luvut kannattaa kysyä hankkeelta itseltään ja erikseen kummastakin vaiheesta.

Kiinteistövero ja tontit. Nämä ovat kunnalle todellisia ja jatkuvia tuloja.

Hukkalämpö. Konesalin lämpö voidaan ohjata kaukolämpöverkkoon, ja tämä on Suomessa poikkeuksellisen usein mahdollista, koska kaukolämpöverkko on olemassa. Ehtona on, että verkko on riittävän lähellä ja lämmön ostaja löytyy. Jos ei ole, lämpö menee ilmaan.

Sähkön hinta. Iso uusi kuluttaja nostaa kysyntää. Vaikutus riippuu siitä, rakennetaanko tuotantoa samaa tahtia. Tämä on aiheen kiistanalaisin kohta, ja siitä esitetään perusteltuja arvioita molempiin suuntiin.

Mitä kannattaa seurata

Jos haluat tietää, mihin tämä on menossa, kolme mittaria kertovat enemmän kuin tiedotteet:

1. Liittymissopimusten yhteenlaskettu teho Fingridin osavuosikatsauksissa. Se on ainoa julkinen luku, joka mittaa sitoumuksia eikä aikeita.
2. Rakennuslupien ja käyttöönottojen tahti. Sopimus ei ole betonia.
3. Kantaverkon investointipäätökset. Ne kertovat, mihin kapasiteettia oikeasti syntyy, ja ne tehdään vuosia ennen kuin mitään näkyy.

Yhdellä lauseella

Suomeen tulee datakeskuksia, mutta rakentamisen tahtia ei ratkaise investointihalu vaan se, kuinka nopeasti kantaverkkoon pääsee kiinni, ja siksi kyselyiden gigawatit ja sopimusten gigawatit kannattaa pitää erillään.