Ohje
Tekoälypelikirja, jonka joku oikeasti lukee
Yhdeksän kohtaa, kolmen korin malli ja lista siitä, mitä pelikirjaan ei kannata kirjoittaa. Ensimmäinen versio syntyy päivässä.
Sisällys (5)
Useimmissa organisaatioissa tekoälyn käyttö alkoi ilman päätöstä. Joku kokeili, se toimi, ja puolessa vuodessa työkalu oli kaikkialla ilman että kukaan oli linjannut mitään. Ensimmäinen linjaus kirjoitetaan yleensä vasta kun jotain sattui.
Pelikirja on tämän halpa vaihtoehto. Se ei ole politiikka-asiakirja eikä eettinen julistus vaan lyhyt vastaus kysymyksiin, joita ihmiset oikeasti kysyvät: saanko käyttää tätä, saanko syöttää tämän, kuka vastaa jos menee pieleen. Jos se ei mahdu kahdelle sivulle, kukaan ei lue sitä eikä se silloin ohjaa mitään.
Tämä artikkeli on rakenne sellaiseen, kirjoitettuna organisaatiolle joka käyttää tekoälyä eikä kehitä malleja.
Kolmen korin malli
Aloita tästä, koska se ratkaisee suurimman osan arjen kysymyksistä eikä vaadi juristia.
| Kori | Sääntö | Esimerkkejä |
|---|---|---|
| Vapaa | käytä ilman kysymistä | luonnostelu, tiivistäminen, kääntäminen, ideointi, koodin apuri, oma opiskelu |
| Harkittu | sallittu, mutta ihminen vastaa lopputuloksesta ja käyttö kirjataan | asiakkaalle menevä teksti, analyysi päätöksen tueksi, aineiston luokittelu, koodi tuotantoon |
| Kielletty | ei ilman erillistä päätöstä | ihmisten pisteyttäminen tai karsinta, terveyttä tai luottoa koskevat päätökset, tunteiden päättely, valvonta, salassa pidettävän aineiston syöttäminen ulkoiseen palveluun |
Kolme koria toimii, koska se vastaa siihen, mitä ihminen kysyy juuri sillä hetkellä kun hän on tekemässä jotain. Kymmensivuinen ohje ei vastaa, koska sitä ei avata.
Huomaa, että kielletty kori ei ole sama asia kuin lain kieltämä. Osa siitä on omaa harkintaa, ja osa taas on tekoälyasetuksen korkean riskin aluetta, jossa käyttö on sallittua mutta vaatii selvästi enemmän kuin kokeilun.
Yhdeksän kohtaa
1. Mihin saa käyttää. Kolme koria ja muutama esimerkki kustakin. Esimerkit ovat tärkeämpiä kuin määritelmät.
2. Mitä saa syöttää. Tietoluokat selvästi: julkinen, sisäinen, luottamuksellinen, henkilötieto, salassa pidettävä. Kerro kustakin, meneekö se ulkoiseen palveluun vai ei. Tämä on se kohta, jota ihmiset oikeasti tarvitsevat päivittäin.
3. Kuka päättää käyttöönotosta. Kynnys kannattaa sitoa seuraukseen eikä hintaan: yksittäisen ihmisen työn apuväline on eri asia kuin järjestelmä, joka vaikuttaa asiakkaaseen tai työntekijään. Jälkimmäisestä päättää nimetty henkilö, ei tiimi itse.
4. Kuka vastaa lopputuloksesta. Kirjaa se yhtenä lauseena: julkaisija vastaa julkaisemastaan, riippumatta siitä millä työkalulla se tehtiin. Tämä poistaa suurimman osan myöhemmistä väittelyistä.
5. Läpinäkyvyys. Milloin asiakkaalle kerrotaan, että vastaaja on kone, ja miten keinotekoinen kuva tai video merkitään. Nämä ovat elokuusta 2026 alkaen myös lakisääteisiä velvoitteita, joten tämän kohdan voi kirjoittaa suoraan asetuksesta.
6. Ihmisen valvonta siellä, missä sitä vaaditaan. Nimeä valvoja tehtävänimikkeellä, kerro mitä hän tarkistaa ja anna hänelle oikeus hylätä. Kirjaa myös, että hylkäysten määrää seurataan. Jos kukaan ei koskaan hylkää mitään, valvonta ei toimi.
7. Poikkeaman käsittely. Mitä tehdään kun tulee virhe, tietovuoto tai valitus: kenelle ilmoitetaan, kuka selvittää, missä ajassa ja mihin se kirjataan. Yksi kappale riittää, mutta se pitää olla.
8. Perehdytys. Kuka saa opastuksen, mitä siihen kuuluu ja missä siitä on merkintä. Riittävä tekoälyosaaminen on ollut velvoite helmikuusta 2025, ja se on helpoin osoittaa kirjatulla perehdytyksellä.
9. Toimittajavaatimukset. Mitä sopimuksesta pitää löytyä ennen käyttöönottoa:
- käytetäänkö syötettyä aineistoa mallin opettamiseen
- missä data käsitellään ja säilytetään
- kuinka kauan lokeja pidetään ja kuka niihin pääsee
- käytetäänkö alihankkijoita ja missä ne ovat
- mitä tapahtuu datalle, kun sopimus päättyy
- kertooko toimittaja mallin vaihdosta etukäteen
Viimeinen kohta yllättää usein. Palvelun malli voi vaihtua ilman ilmoitusta, ja silloin myös tulokset muuttuvat. Jos sen varaan on rakennettu prosessi, muutos pitää huomata jotenkin muuten kuin asiakkaan valituksesta.
Mitä pelikirjaan ei kannata kirjoittaa
- Mallien nimiä. Ne vanhenevat kuukausissa ja tekevät koko asiakirjasta vanhentuneen näköisen. Kirjoita käyttötapauksista ja tietoluokista.
- Teknisiä yksityiskohtia. Rajapinnat ja asetukset kuuluvat ohjeeseen, eivät linjaukseen.
- Kieltoja, joita ei voi valvoa. Sellainen kielto opettaa vain sen, että sääntöjä ei tarvitse noudattaa. Jos et voi valvoa, ohjaa sen sijaan.
- Etiikkajulistusta. "Käytämme tekoälyä vastuullisesti" ei ohjaa ketään. Vastuullisuus tulee näkyviin kohdista 4, 6 ja 7 tai ei mistään.
- Täyskieltoa. Se ei estä käyttöä vaan siirtää sen näkymättömiin, henkilökohtaisiin tileihin ja puhelimiin.
Ensimmäinen versio yhdessä päivässä
Kolme askelta, joilla pääsee alkuun ilman projektia:
- Kerää käyttötapaukset, ei työkaluja. Kysy tiimeiltä mihin he käyttävät tekoälyä. Lista on aina pidempi kuin johto arvaa, ja se on pelikirjan tärkein lähdeaineisto.
- Lajittele lista kolmeen koriin. Riitatapaukset kertovat, mistä oikeasti pitää päättää. Niitä on tyypillisesti vähemmän kuin kymmenen.
- Kirjoita kaksi sivua ja päätä katselmointiväli. Puoli vuotta on hyvä. Ensimmäinen versio ei ole valmis eikä sen tarvitse olla.
Sen jälkeen kannattaa mitata yhtä asiaa: käyttääkö kukaan pelikirjaa. Jos samat kysymykset toistuvat, vastaus puuttuu tai on kirjoitettu niin, ettei sitä löydä.
Yhdellä lauseella
Pelikirja ei ole asiakirja jolla suojaudutaan, vaan lyhyt vastaus kolmeen kysymykseen, joita ihmiset kysyvät joka tapauksessa, ja sen arvo mitataan siinä kuinka moni löytää vastauksen ilman että kysyy keneltäkään.
Harri Salomaa · 40 vuotta ohjelmistoalalla, siitä 20 Yhdysvalloissa ja Saksassa: prosessidatan keruusta ja verkkodatan analysoinnista immersiiviseen laskentaan ja viimeksi tekoälyyn.